Tuska syleilee sydämen rikki

Itkettää. vihaan itseäni. Lenkki kesti n.50min. Minun piti kävellä perkele se tunti. Ja nyt möhlin kaiken. Olen luuseri. Tai tunnen itseni luuseriksi. Kukaan ei vain kehtaa sanoa sitä minulle. Ehkä teen tänään vielä yhden lenkin. Äitikin taivasteli kuinka pitkän lenkin tein. Pöh. Kymmenen arvokasta minuuttia jäi käyttämättä. Olin ihan kuollut, se oli todellinen tappolenkki, mutta silti. Epäonnistuin..
Ja kaiken lisäksi painoni nousi ruokailujen takia. Ahmattikin vielä kaiken lisäksi. Olisi pitänyt syödä vähemmän. Paljon vähemmän..
Inhoan ruokaa. Huomenna vielä toinen tuskallinen ruokailu, yhdessä äidin kanssa, ja sunnuntainakin vielä. itkettää. miten ihmeessä selviän niistä hengissä? En mitenkään. Ruoka aiheuttaa sellaista ahdistusta minulle että tuntuu kuin tukehtuisin..
Ei ole helppoa syödä. Sen jälkeinen ahdistus on sanoinkuvaamaton. Ihan kauhea. Kerrassaan pelottava.

Olen alkanut taas pelätä että vanhempani lukevat blogiani, salaa. tai että he osaavat lukea ajatuksiani. Pelkään niin paljon. Kaikkea. Ihan kaikkea.
Jokin järjen palanen huutaa että ei kukaan sinun ajatuksiasi osaa lukea, mutta tunne on vahvempi.

Nauran äidin seurassa edelleenkin kun heikkopäinen, yritän esittää parhaalla mahdollisella taidolla että kaikki on hyvin. onhan minulla loppupelissä kaikki hyvin. laihdun jne. Mutta silti..
En ole moneen vuoteen uskonut unelmiin. Tai toiveisiin. olen menettänyt uskoni kaikkeen. Ihan kaikkeen.
En jaksa uskoa paremmasta, koska ehkä minua ei ole tarkoitettu elämään onnellisena. Tai parempi vointisena. Läskinä minun on tarkoitus elää, mutta se tarkoitus kumitetaan pois. En luovu laihuudesta. Haluan olla vielä laiha. nauttia laihuudesta. Olla täydellisen laiha. Uhkailkoot ihmiset osastolla,letkuruokinnalla. Olen tehnyt sen selväksi itseni kanssa että osastolle en palaa enään, missään olosuhteissa. Kukaan ei voi minua pakottaa kävelemään osastolle. Ei kukaan. Kukaan ei voi väkisin tunkea letkua minuun. Missään olosuhteissa. Mutta onneksi kaikki noi on vain minun pelkoa tulevasta. Ei kukaan nyt tälläistä läskiä jaksaisi osastolle roudata. Ahhahhaa..