Olen niin väsynyt tähän kaikkeen tuskaan ja ahdistukseen. Niin väsynyt.

Kotityöt joita äiti oli pyytänyt että teen, meni itkua vääntäen, kun ei kertakaikkiaan jaksa.

Mutta sain ne vihdoin tehtyä. Ei siihen mennytkään kun koko aamupäivä ja iltapäivä.
h

Itkettää.

En meinaa jaksaa kirjoittaakkaan mitään järkevää. Väsymys on niin suurta.

Edessä tuskaisen pitkä viikonloppu ja maanantaita pelätessä. En varmana kestä siellä työpaikalla olla. Jos siellä romahdan niin en tiedä. Hommia pitäis paiskoa neljä !! tuntia. putkeen vielä kaikki. itku. En selviä hengissä sieltä kotia. Sen jälkeen on onneksi terapia, pääsen purkamaan koko paskan toiselle ihmiselle. Onnekas minä olen terapian suhteen, koska kohdalleni on sattunut kumminkin välittävä terapeutti. Jolle voisi laittaa tekstiviestiä vaikka yöllä. Hän on uskomaton ihminen, ja onneksi juuri minä sain hänet.
h

Kohta äitikin tulee kotia, alkaa taas tuskastuttava hiljaisuus, en siedä sitä. enkä kestä sitä.

Minuun sattuu kun äitiin sattuu, mutta en voi sille mitään. Hän kyllä kestää. Pakkohan hänen on kestää. En kestä sitä että hän on vihainen minulle, koska en syö, mutta en aijo todellakaan syödä sen takia koska äiti on miulle vihainen. En kykene siihen enään. Kukaan ei tule minun tielleni enään, suunnitelmani ei kuse enään kertaakaan, minä nälkiinnytän itseni kuoliaaksi.

Nautin koko ajatuksesta nimittäin, en kuole vielä huomenna, enkä ensiviikolla, mutta lohduttavinta tässä matkassa on se että saan tuntea kipua ja tuskaa, fyysisesti. Saan kärsiä, tuntea tuskaa, fyysisesti. Mutta valitettavasti myös henkisesti, mutta kestän sen ajatuksella että ei tarvitse taistella enään edes vuotta. Teen nimittäin lopun tästä jo tämän vuoden aikana.

h

Pian olen vapaa...

i

Kun katson ulos, ja näen kuinka tuuli kuljettaa vanhoja lehtiä maassa, voin melkeinpä hymyillä.

Tunnen itseni jo nytten aika vapaaksi. Ulkona on täysi harmaus, kuten minun mielessänikin.

Mutta tuuli käy sisälläni, pyyhkii kyyneleeni ja kertoo että ei tarvitse sinnitellä enään kauaa, ei tarvitse kärsiä enään kauaa. Voin vain haurastua,haurastua ja pian olla vapaa. Kuolla nälkiintymiseen, jolta kukaan ei voi minua pelastaa. Ei kukaan. Letkuja minuun ei saada, potkin, syljen, puren, ihan mitä vain, mutta letkuja minuun ei saada. Pian olen vapaa tästä kaikesta. Sen ajan kun kestän. Pieni aika enään kun katsoo taakse päin.