Emme puhu edelleenkään äidin kanssa toisillemme juuri mitään,

olen hänelle melkein kuin ilmaa.

Olisin halunnut leipoa äitienpäivä kakun mutta äidille se ei kelvannut.
Ei kakkua, ei mitään. Hän on vihainen minulle edelleenkin.

En voi kun odottaa, itkeä ja odottaa. Anna anteksi äiti, en voi syödä, en vaikka

kuinka sitä toivotkin. En voi syödä, syömisestä lihoo, ja syömällä elää, en halua lihoa,

enkä elää. Sinun vihasi ja pettymyksesi ei kasvata välillämme olevaa luottamusta ollenkaan.

Ei sitten yhtään. En vaadi hyväksymistä, mutta ymmärtäminen olisi aika kova juttu.

Vaikka luulet että tämä menee ohi, että tämä menee pian ohi, kun tajuan miten typerän

virheen teen, niin voin sanoa että ei se ohi mene, ei vaikka kaikki sitä toivoisikin.

Tämä on minun keinoni lähteä pois. Hyväksykää sitä tai ette!

k

Olen kauhean väsynyt, väsähtänyt enkeli, jolla ei ole siipiä, tai ehkä siivet on revitty

irti selästä? En tiedä. Olen maannut sängyssä koko päivän melkeinpä. Tekemättä mitään

järkevää. En ole juurikaan jaksanut huomioida lemmikkejäni, jonka takia, tunnen suunnatonta

pettymystä itseeni. Kuinka en ansaitse niin arvokkaita olentoja mitä minulla on.

k

Kahdeksalta olisi lääkkeiden otto ja iltapalan syöti, hörppäsen desin verran jugurttijuomaa,

jotta saan lääkkeet menemään alas. Ilta ja aamu jogurtti on pakollinen, sen äiti teki selväksi minulle jo keskiviikkona, muuten saan olla syömättä ihan rauhassa, ei hän edes välitä syönkö vai en, mutta minun parhaaaksenihan se vain on, ei tarvitse syödä, voin olla vapaasti syömättä.

Outo reaktio äidiltä, sillä edellisillä kerroilla hän on kiduttaen saanut minut syömään, mutta

nytten hän odottaa että joku saa minut hoitoon, hassu äiti, en minä hoitoon mene, en edes kirveellä uhattaessa.

kl

Maanantai.

Maanantai.

Syvää ahdistusta tuottava maanantai. Työharjoitteluni alkaa, kuten olen maininnut jo

monesti asiasta. Ahdistus. En halua mennä sinne, en sitten ollenkaan. En halua tavata uusia

ihmisiä, enkä hoitaa niitä eläimiä, enkä tavata ketään. Haluan olla yksin kotona, peiton alla

turvassa. Vailla ketään muuta. Mutta sitähän kukaan ei salli. Terapeuttini on ehkä ainut joka sen voisi hyväksyä. Mutta äiti ja lääkäri vaativat tekemistä sillä kuulemma maailmani on niin pieni ja olen erakoitunut. Pah. En minä ole erakoitunut. Haluan vain olla yksin.

Vailla ketään....