Olen niin väsynyt kaikkeen. en jaksa enään.
En jaksa. En en en..
Seisoin tänään sillalla, tuuli kuivatti kyyneleet
jotka valuivat. Halusin niin olla vapaa,
vapaa tästä kehosta, tästä mielestä.
haluan vain olla vapaa, en toivo mitään muuta.
Ahdistus on niin voimakas.
Kävin tänään siellä terapiassa. Hymyilin.
Sanoin kaiken sen mitä hän halusi kuulla,
kaikki menee hyvin, elämä hymyilee.
Vaikka samalla minun teki mieli kaatua lattialle ja itkeä.
Olen niin väsynyt. Mutta kukaan ei huomaa,
en anna kenenkään huomata. Mutta en voi muutakaan.
Koska pelkään osastoa niin paljon, en ota riskejä että
joudun sinne. En voi ottaa.
Ehkä on minun aikani luovuttaa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Älä luovuta.
VastaaPoistaAurinko paistaa vielä sunkin mieleen kultapieni. <3
Älä luovuta ♥ yritä löytää aurinko, vaikkapa aidan toiselta puolelta. Älä ikinä luovuta.
VastaaPoistaHaleja ♥
Älä luovuta äläkä tee mitään itsellesi ! Olet tärkeä ja sinusta välitetään.
VastaaPoistaEhkä kannattaisi uskaltaa jotain puhua sille terapeutille? Voisi helpottaa jos saisi jotain purettua sille?
Voimia kulta, sinä jaksat. <3
Tai ottaa vastaan apu, jota sinulle tarjotaan ja puhua suoraan?
VastaaPoistaSiun kannattas puhua sille terapeutille edes osa oikeasta olostasi. Se on sua varten siel. Eikä se sua ihan noin vain voi heittää osastolle. Voit puhua siitä ettet halua osastolle, että tukehdut siellä. Jos et puhu niin sun tilanne vain pahenee. Keräät vain kaiken sisääsi. Ei ole ihme ettet jaksa. Tarvitset suunnattoman tuen että jaksaisit. Sun on saatava edes osa paineista puhuttua ulos.
VastaaPoistaTuntuu et tarttisit lomaa. Lomaa jossain missä siun ei tarttis olla koko ajan samassa paikassa ja ympäristössä.
Koita jaksaa, äläkä tee itsellesi mitään lopullista, pysy hengissä!
Voimia! *Hug* <3