96,0kg !

Nyt on käytetty lahjakortti kosmetologin luona.
Kauhee kun minua ahdisti siellä kun se nainen velloi
läskiä naamaani. Meinasin oksentaa.
Se nainen ajatteli ihan varmana että onpa läski ihminen.
Meinasi itku tulla.

Paino laskenut ihan kivasti eilisestä. Olen ihan tyytyväinen,
mutta samalla erittäin pettynyt itseeni. Elän jatkuvassa
ristiriidassa itseni kanssa. Toisaaltaan olen iloinen painon putoamisesta,
mutta samalla niin pettynyt siihen kun se putoaa niin
hitaasti. Ja painon putoaminen ilahduttaa vain hetken,
sitten alkaa taas tuntumaan että seinät kaatuu päälle.

Haluan sanoa teille rakkaat lukiat, että arvostan
teidän huolenpitoa, ja kyllä minä haluaisin puhua terapeutilleni,
mutta niin kauan kun tiedän että joudun osastolle sen takia,
niin en voi puhua, sillä osasto on minun vankila johon en halua,
enään ikinä!
Siellä ei ole koskaan uskottu siihen että voin huonosti, ja miksi
uskottaisiin nyttenkään?

Kauhean epätoivoinen olo, kun ei ole nälkä. En ole syönyt
tänään vielä mitään, ja silti ei ole nälkä. En halua että nälkä katoaa,
muuten pelkään että jokin on pielessä enkä laihdu.
Minä tarvitsen näläntunteen joka päiväiseen elämään..
Ihan joka päiväksi.
Nälkä on ystäväni, johon voi luottaa, se ei jätä eikä petä..

Koko ilta kotona, en saa lenkillekkään mennä, koska,
olin siellä kasvojenhoidossa, ettei koko naama tulehdu.
Tosin voi olla että menen tekemään 6km lenkin, rauhallisesti kävellen.
Mitähä siitäkin tulee. En osaa kuluttaa kaloreita rauhallisesti.
Menen tekemään reippaan kävelylenkin, ja jos naama
tulehtuu, sit tulehtuu. Ei voi mitää.
hyvä minä. Lenkille vaan kuluttaa kaloreita. :)