Kävin sitten eilen siellä terapiassa, puhuin suuni puhtaaksi, siitä kuinka en jaksa enkä halua elää enään. Tuntui että hän ymmärsi minua.Hän sanoi toivovansa että en tee itselleni mitään, mutta ei pakottanut lupaamaan sitä. Mistä olen erittäin kiitollinen. Inhoan lupauksia, varsinkin jos ne liittyy mitenkään hengissä olemiseen...
k
Nukuin viimeyön todella huonosti. Olen ihan tukossa, nenä ei vedä. Kurkku on kipeä, kaikki mättää. Saa nähä meneekö korviin. Toivottavasti ei. En jaksais mitää korvasärkyäkin. Siitä kivusta en nauti. En todellakaan nauti.
k
Eilen ahdoin itseeni reilu kilon herkkuja. Itkettää. En tiedä mikä minuun meni. En vain hallinnut itseäni. Se vain tapahtui. Pikkuhiljaa söin ja söin. En vaan hallinnut sitä. Se vaan tapahtui.
Hallitsenkö elämässäni enään yhtään mitään? Tuskin.
Olen ylpeä siitä, että puhuit. Se ajan mittaan helpottaa (toisilla). Ja se miksi ahdat itseesi herkkuja..
VastaaPoistaVoisiko johtua siitä, että syöt huonosti ja verensokeri on alhaalla? Opettele syömään terveellisesti ja laihduttamaan sitä kautta. Helpompaa, ei itkua ei kyyneleitä. Ei ahdistusta ruuasta. Ruoka ei ole vihollinen, sh on.
Hyvä, että sait purettua tunteesi sille terapeutilla ja sinusta tuntuu, että se ymmärsi sinua!
VastaaPoistaTsemit ♥
Hienoa että puhuit!
VastaaPoistaParempi niin kuin oman pään sisällä. Ja ihanaa jos on ymmärtäväinen terepeutti. Eikä pakottanut lupaamaan mitään. Jos joku yrittää pakottaa lupaamaan jotain mie yleensä sanon että en voi luvata pysyväni elossa (siis silloin ku olin tosi huonossa kunnossa) mutta voin luvata yrittää.
Syö tasaisin väliajoin ja ennemmin kunnon ruokaa kuin herkkuja.
Voimia muru!<3