15.4.2010

Mama, papa, forgive me

Blogini päivämäärät kusee ja lahjakkaasti.
m
Nukuin viimeyön todella huonosti. Haluaisin vain nukkua. Olla poissa tästä maailmasta. Kadota kokonaan. Itkettää.
Joku yö tyhjennän lukitun lääkekaapin suustani alas. Haluan vain nukkua. Onko sekin liikaa vaadittu? En saa enään unta, nukun katkonaisesti. En halua edes vilkuilla kelloa. En halua että aurinko nousee ikinä taivaalle. Sillä minulle se ei paista. Enkä halua herätä aamuun. Päivät on niin ahdistavia minulle.
m
Äidin ja minun välit eivät ole enään ennallaan, hän on niin varpaillaan minun seurassani. Epäileväinen. Hän ei näytä tajuavan että minä en jaksa, hänestä tämä johtuu kotitöistä, olen kuulemma tehnyt liikaa niitä. Ei, ei se niistä johdu. Se johtuu jostain muusta. Hän yrittää kokoajan etsiä syytä. Mitä ei tule koskaan löytämään.
Minuun sattuu kun satutan äitiäni, mutta viiltäminen on ainut keino jolla pysyn edes jotenkin järjissäni. Tuntuu että kaikki keinot on sallittuja, ei ole terää niin viiltelen kinkkuveitsellä, isolla, kimaltevalla ja painavalla.
m
Tämän illan saan olla rauhassa, äiti ja veli lähtee kotoolta pois. Ihanaa. Saan vain olla, nukkua. Jos saan nukuttua. Päivisin nukkuminen on huomattavasti onnistuvampaa kuin öisin. Haluan kadota tästä maailmasta. Kokonaan..
m
En jaksa enään elää. Tämä on liikaa minulle.
Huomenna minä paastoan. Huomenna perjentaina minä paastoan. Pakko onnistua.
Huomenna menen myös vaa'alle. Pakko mennä.. Minä onnistun. Pakko.
laihdu tai kuole.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti