Sammutan valot vedän verhot tiukasti,

se kesän ulos karkottaa.

Haluan olla hämärässä tässä,

ettet nää kun mua satuttaa.

p

Poltat mua kuin kynttilää ilman ilmaa etkä nää,

kun vierellesi tukehdun.

p

Tää korttitalo romahtaa yksi kortti kerrallaan,

kun seinät kaatuu voiko mua ees enää pelastaa,

yksi kortti kerrallaan tää korttitalo romahtaa,

enkä talon raunioon tahdo asumaan.

p

p

Sattuu. Sattuu niin paljon.. haluan kadota, mennä piiloon.

haluan takas siihen aikaan kun en syönyt mitään juurikaa, liikuin,

laihduin ja kuihduin. Haluan takaisin siihen painoon. Haluan takaisin siihen kun minulla oli kesäkuumalla kylmä ja tärisin. Haluan takaisin sine. En kestä tätä enään.

Tajuatteko miten tää paino satuttaa minua? Tekee hulluksi?

Se ihan oikeesti tekee minusta hullun, sekopäisen. haluaisin lakata nytten jo syömästä, syödä vain sen 200kcal päivässä. Voisimpa. Mutta en vielä. Vielä en voi sitä tehdä.

joutuisin osastolle. Ja sitä en kestäisi.

Kun avaan aamuisin silmäni, mielessäni käy se yksi ja sama lause "vieläkö minä olen läski" Kyllä,

kyllä minä olen ja sitä en meinaa kestää.

p

Jos kunnialla tästä laihdun, olen maailman sankari ja jaksan mitä vain,

mutta pahaa pelkään että voimat loppuu liian aikaisin kesken..