Aamupalaksi kerkesi upota yksi pieni sämpylä ja kolme keksiä. Pois pois! No ne nyt on siellä vatsassa, joten ei voi mitään muuta kun katua ja tehdä loppu päivä tiukasti töitä ruokailujen suhteen.Tänään en enään ahmi. Se on kiellettyjen listalla.
Kierrän keittiön kaukaa, en edes mene sinne. Ja jos menen, en hapuile keksipakettia, se on rumaa ja iljettävää, se tekee minusta ruman ja iljettävän. Enempään en kiloja halua. Enempää en halua levitä, en halua enään kasvaa isommaksi porsaaksi. läskiksi norsuksi.
Huomenna alkaa himoliikkuminen. Saa nähä mitä lonkat meinaa, ne on vähän vihoitelleet aluksi liikkumista. Mutta toivotaan parasta.
Ahdistaa niin hiton paljon, ahdistaa ahdistaa ahdistaa..
Haluan kadota, mennä piiloon, mennä vain piloon maailmaa. haluan pois. Kadota. Masentaa kauheasti. En haluaisi olla tällä hetkellä elossa, mutta en kuollutkaan. En halua kuolla, en vielä. Vielä ei oo mun aika. Mutta miten ruoka voikaan aiheuttaa suunnatonta ahdistusta?
Ahmin lasagnea mitä oli ruokana. Söin ihan liikaa. Nyt minä muutun, mun on pakko. P-a-k-k-o! Mun on pakko alkaa hallitsemaan.
Pohdin tässä juuri osastoa. Pelkään liikaa sinne menoa, jos jään kiinni syömättömyydestä. Mitä hittoa minä sitten teen? Helppoa, rupean jo nytten manipuloimaan lääkäriäni että kaikki menee hyvin. kaikkihan menee hyvin. Loistavasti jolllei noita ahmimisia lasketa. ne on heikkouden merkki,ja heikkouden minä revin itsestäni vaikka väkisin.
En halua olla heikko. En halua. joten nyt rupean muuttamaan tahtia tai en laihdu ikinä!
Osastoon takaisin. Juttelin erään kaverini kanssa, hänestä olisi hyväksi vain että olisin osastolla. Miten loukkaavaa. Sinne paskaan en mene enään ikinä. Ikinä. Kärsin siellä paljon enemmän kun nytten. Se paikka on kirosana minulle. Ja sinne en mene,ikinä enään. En. Karkaan vaikka kotoa jos se sen estää. Olempa lapsellisen kuuloinen, mutta se paikka on oikeeesti jotain niin kauheeta.

Odotan kesää niin paljon, uskaltaa lähtee hölkkäämään. Pitkiä lenkkejä tekemään lämpöisessä auringonpaisteessa. :> Odotan kesää enemmän kun mitään muuta tällä hetkellä. Sitten alkaa laihduttaminen ihan oikeen räväkästi. vaikka se alkaa jo nytten. Mutta talvi ei pahemmin inspiroi liikkumaan. Mutta minä liikun. Jokaisena niinä päivinä kun äiti ei ole kotona lenkkeilen kaksi tuntia. Kaksi tuntia. Kulutan läskiä. Kulutan ihraa pois.
Pian olen vapaa ihrasta. olen laiha ja täydellinen.
"I look in the mirror
And I hate what I see"

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti