31.3.2010

Mä en jaksa mitään. Kohta pitäisi lähteä työkkärissä käymään. Arvatkaa jaksanko mennä bussille ja sitten jonkin työvoimatoimistoon istumaan? En todellakaan. Tekisi mieli peruuttaa sekin, mutta ihan turhaa, ensiviikolla se kumminkin olisi edessä. valitettavasti. itkettää. En jaksa. Puhumattakaan jostain tulevasta työharjoittelusta. En jaksa sellaista, hyvä kun kotonakaan jaksan koneella istua. Haluaisin vain maata sängyssä ja tuijottaa kattoa. Itkettää.

Olen laihtunut, mutta silti olo on ihan kauhea. Olen todella väsynyt ja pettynyt vieläkin eiliseen. Turhaahan sitä märehtii, ei sitä voi kumittaa pois.. Saisinkin kumitettua. Olisin niin onnellinen. tai saisimpa edes tehdä eilisen iltapäivän uudelleen.
Mutta se ei ole mahdollista.

Nautin siitä kun voin vain olla. Ei tarvi tavata ketään, saan vaan olla, ja lojua sängyssä. Torkkua ja tuijottaa kattoa. Elämä on yhtä myrkkyä minulle. Inhoan kaikkia paskoja tapaamisia. Entä ensi syksynä, kouluun pitäisi raahautua, miten ihmeessä senkin teen? Stressaan jo sitäkin. vaikka ihan turhaahan se on...

1 kommentti: