Olen hymyilevä lapsi-ihminen joka hymylläänsä peittää kaiken kivun ja tuskan joka imeytyy joka hetki syvemmälle minuun. Voitte miltein kuvitella minut työkkärin kovalla penkille istumassa ja hymyilemässä. Sisimmässäni itken ja voin pahoin, mutta en voi kertoa sitä. En vaan voi.
Äiti haki minut kaupungilta samalla matkalla kun itse lähti töistä. Istuin etupenkillä ja hymyilin, pälpätin mitä suusta ikinä lähtikin. Puhuin ja hymyilin, salatakseni kaiken kivun. Mutta kukaan ei huomaa, vaikka salaa sitä toivonkin. Kukaan ei huomaa. he ovat sokeita, tai sitten minä olen vain hyvä näyttelemään. Haluan tästä tuskasta eroon. Haluan ahdistuksen pois. haluan olla kuin muut. Mutta en ole. En tule koskaan olemaankaan. Olen vain minä. Joka voi huonosti. Joka voi todella huonosti. joka haluaa kävellä sillalle ja tuntea sen vapauden. Olla vapaa, edes hetken. lentää enkelinlailla maahan, hymyillä viimeisen hymynsä. olla vain. Hiljaa ja hymyillä, olla vapaa...

Kohta meillä on ruoka, perunaa ja jauhelihakastiketta. Hyi. Näen sen vain rasvana ja läskinä. Kuinka rasva killuu kastikkeen päällä. Irvistelee minulle ja pilkkaa. Sanoo että olen heikko ja saamaton paska! Tänään en ole syönyt vielä mitään, juonut light limua. Missä on yksi kalori lasillisessa. Tuntuu että sekin tukehduttaa minut henkihieveriin. Että en kestä ainuttakaan kaloria itsessäni. Ja vielä tuo ruoka. En kestä syödä. Pelkään että jään kiinni. Että äiti huomaa jotakin. Pelkään sitä niin paljon, että tuntuu kuin tulisin hulluksi. Kaupassakin tänään kun sanoin et haen pro feel jugurtteja niin hän sanoi että nyt on jokin juttu meneillään. Säikähdin ihan kauheasti. Mutta äiti uskoo että teen sen kunnolla. Mutta hei, niinhän minä sen teenkin. Eri keinoja käyttäen. Pelkään vain että jään kiinni ja joudun osastohoitoon, se olisi minulle kuolema. Inhoan sitä osastoa mille joutuisin, niitä ihmisiä. Vihaan heitä. Vihaan. Siksi en sinne halua. Siksi minun on pelattava korttini oikein...

Sisälläni elää hirviö joka pilkkaa minua jos syön, nauraa minulle. Ilkkuu.
Pitää minua heikkona, säälittävänä luuserina joka ei osaa olla syömättä. Joka on todellinen heikko paska. Tänään olen ollut syömättä, mutta silti se ei ole hiljaa, minun pitäisi lenkkeillä sen mukaan enenmmän, juosta, kuluttaa. Mutta mikään ei sille kelpaa. Ei mikään...

Perjantaista tulee tuskaa. äiti on kotona. teemme kalaa,perunaa ja rahkaa. En pelkää että ahmin, pelkään syödä. En halua syödä sitä. Sitä paskaa. rasvasta tirisevää kalaa. En halua. Lauantaista tulee ihana. Syön vain alle 600kcal. Mutta perjantai. Kammolla odotan sitä päivää. Toivottavasti se ei tule koskaan..