Itken vaan koneen ääressä. paha olla. Kauhean huono omatunto kun heitän ruokaa roskiin. Äiti raataa töissä ylitöitä jotta saa lapsillensa ruokaa pöytään ja minä heitän sitä roskiin ja teeskentelen että söin. Olen paha, mutta samalla hyvä itselleni. laihdun vain sitä kautta. Vielä jonakin päivänä voin olla vapaa kaikesta omantunnon äänistä ja tehdä siten miltä itsestänsä parhaimmalta tuntuu.

Minuun sattuu niin paljon, niin helvetin paljon. Ihan sydäntä puristaa. Tuntuu että tukehdun hetkenä minä hyvänsä. Sattuu niin paljon. En tahdo olla minä, tahdon olla jokin muu tässä maailmassa. Tai sanotaan asia toisin, en haluaisi olla mikään tässä maailmassa. Tuntuu kuin kaikki palaset ympäriltä hajoaa, poksumalla joka päivä. Nyttenkin horjun nuoralla tanssien. Päivänvarjon kanssa. Heilun kuin tuulimylly puhaltais ilmaa käsieni alle, haluaisin vain lentää, pois tästä maailmasta. Olla vapaa kuin taivaan lintu, lentää vain pois. Kokonaan pois koko maailmasta. olla vain vapaa...
Haluaisin mennä istumaan sillan kaiteelle ja hypätä alas. Lähteä pois tästä tuskan sävyttämästä maailmasta. Mutta vielä se on liian aikaista. haluan olla ensin laiha, kuin enkeli. Lentää enkelin lailla, elää laihana ja kauniina.. Mutta osa minusta olisi valmis luovuttamaan jo nytten.