Vihaan itseäni, vihaan niin paljon. Mikään sana ei riitä kuvaamaan sitä tunnetta juuri nytten! Kun lähdin harrastukseeni niin ahdoin kaksi levyä suklaata itseeni, ihan hädissäni. Ja kun tajusin mitä olin tehnyt, kädessä oli vain tyhjät paperit. Rupesin itkemään keskellä bussia. Onneksi kukaan ei tainnut nähdä.Olen taas pettynyt itseeni. Miten saatoinkaan? Miten helvetissä saatoinkaan?
Kertokaa minulle miten kykenen olemaan ahtaamatta itseeni herkkuja? Miten voin olla? Toinen päivä putkeen kun epäonnistun. ja tänään sen tein pahiten. Tappakaa minut. Viiltäkää minuun. Inho on ylitsepääsemätön, teen vielä jotain itselleni. En hallitse tätä ollenkaan. En hallitse itseäni. En enään ollenkaan. Satuttakaa minua. Tehkää minusta kalanruokaa. Tuhotkaa minut, kun sitä en itse tee.
Olen niin rikki. Niin helvetin rikki. Sydäntä vihloo. En kestä tätä enään. Haluan pois. Haluan kuolla. kuka minua, tälläistä läskiä täällä kaipaisi? Ei yhtikäs kukaan. Kyllä vanhemmat toipuisivat minun menetyksestä pian. Olen aiheuttanut heillekkin vain murhetta elämään.
Auttakaa minua, auttakaa. Mitä minä teen? miten saan vahvuutta olla syömättä herkkuja? Miten ihmeessä?Haluan että minut tuhotaan, kadotetaan maailman uumeniin, kokonaan. En halua elää tälläistä elämää. En halua elää läskinä, isona, sumona, ja helvetin isona.
Kuinka moni teistä on niin itseinhon syövereissä että olisi valmis vaikka viiltämään vatsansa auki? Minä ilmottaudun heti. Olen niin hilkulla etten tartu terään ja viillä. Viillä sitä paskaa ulos itsestäni. Irtaannuta sitä minusta..
Haluan sen pois minusta, helvetin kauas minusta. Eroon minun kehostani!!
Haluaisin vain käpertyä peiton alle piiloon pahaa maailmaa, kadota kokonaan koko maailmasta. olla kun kukaan ei koskaan olisikaan tuntenut minua. Olla ihan yksin. Pyöriä itsesäälissä. mikä on maailman turhinta, mutta lohduttavinta. Häpeän liikkua julkisilla paikoilla tän näköisenä. En jaksa edes enään hiuksiani laittaa, meikkaamisesta puhumattakaan. Olen laiskakin kaiken lisäksi! Haluan vain kuolla. Lähteä pois. Lakata olemasta.

kaikki meni niin mainiosti ennen kun astuin kauppaan. Kaikki tapahtuu minun kohdalla niin huomaamatta, en tajua että en voi ostaa suklaata. Että en vaan voi. Mutta silti ostan, en edes tajua sitä, ennen kuin olen sen syönyt. Ja sekös satuttaa lisää.. Että ihminen voikaan olla epäonnistuja!
Mä teen haaveestani totta
Mä teen pienenä ihmisenä suurta
Tiedän, et valmis en vieläkään oo
Mut joka päivä lähempänä aurinkoo
Älä sano, että pelkäät
Ottaa askeleen
Sen jonka suuntaa vieläkään et tiedä

"Kuinka moni teistä on niin itseinhon syövereissä että olisi valmis vaikka viiltämään vatsansa auki? "
VastaaPoistaPakko sanoa että itselläni on sama tunne hyvin hyvin usein...
Ja mieki vaan ostan suklaata ku kauppaan meen... nykyään joka ainoa päivä... kauheen vaikee olla menemättä, ostamatta, saati syömättä.