98,7kg !

Tänään olisi tarkoitus syödä alle 600kcal. Ja eiköhän se onnistu tänään. Onnistuu tietenkin..
Haluan olla yhtä kaunis kun kuvan tyttö. Söpö ja viattoman näköinen. Täydellisen näköinen.

Peruutin tänään terapianikin, sanoin että olen kipeänä. En jaksa mennä sinne puhumaan paskaa. En jaksa, en yksinkertaisesti jaksa. Enkä kyllä puhuakkaan jaksa. Ihan turhaa, ei se minun oloani helpoita yhtään. Ollenkaan. Yhtä pahaolo minulla silti on vaikka tilittäisin terapeutilleni kaiken. Ja sitäpaitsi haluaisin lopettaa koko terapian. En kestä sitä. Se on liikaa minulle.

Viilsin eilen ja tänään. Pieniä pintanaarmuja jalkaani. En uskalla tehdä syviä. Pelkään että ne näkyy paremmin ja joudun ongelmiin. Ja se ei olisi hyvä. Ollenkaan. Olisi niin suuri riski joutua osastolle. On jo nytten, nimittäin äitini epäilee että minulla on syömisen kanssa muka ongelmaa. Mitäs ongelmaa mulla on, jos jotain ongelmaa on niin itsekuri ongelma. Hän uhkaili että puuttuu heti jos tulee jotain merkkejä esille. Mutta eipäs tulekkaan. Hahhahhaa. Ei ainuttakaan merkkiä. En salli merkkejä. Vihaan niitä. joten niitä ei tule nyt,huomenna eikä ensivuonnakaan. Minä laihdutan salassa ja olen hiljaa, hymyilen kuin viaton enkeli. Salaten kaiken.
Nälkä kurnii vatsassa, kauheata mouruamista pitää. Mutta nautin siitä. Nautin kun tunnen nälkää. Se on merkki laihtumisesta. Ah.