Mitä tehdä kun bmi lähentelee 33?

Hyvä kysymys.
Haluan tuntea itseni kauniiksi ja halutuksi. mutta en tunne. en tunne enään. Eilen tunsin, tänään en. Todellisuus iski vasten kasvojani tänään kun tuijotin itseäni peilistä. Olen iso, valtava, kerrassaan helvetin iso. Maha tursuilee joka suuntaan, jalat lyllyy kun kävelen. Ei tästä tule mitään. Ei yhtikäs mitään.
Tunnen niin suurta pettymystä itseäni kohtaan. Miten olekaan koskaan saattanut päästää itseni tähän jamaan. Miten? Miksi? Miksi edes syön? Siksikö kun haluan pitää perheeni iloisena? Siksikö kun haluan olla terve? En tiedä. Mutta itseni nälkiinnyttämiseen en voi en saa lähteä. Koska se ei kanna minnekkään, ne kilot tulee takaisin. Niin nopeasti ettei siinä edes kissaa kerkeä sanomaan. Mutta miten en saa kilojani poiskaan? Läski tulee helpommin kun se lähtee. Joku taistelee alipainon kanssa, minä taistelen ylipainon kanssa ja yhtä suurta tuskaa se aiheuttaa. Sen voin sanoa ihan suoraan.
~
Haluan vain olla kaunis ja haluttu. Kaunis omasta mielestäni.
~
Äiti tuli paasaamaan minulle kuinka joku käy hänen lompakollansa ja ottamassa rahaa. Ihan kun se olisi minusta johtuvaa. Ihan kun alentuisin oman äidin rahoja pöllimään. Itkettää ja satuttaa. Pikkuveli ne on pöllinyt. minä en ikinä sortuisi omalta äidiltäni ottamaan luvatta rahaa. Itku. Sattuu niin paljon tuollainen syyttely.