Kävin tänään siellä ravitsemusterapiassa. Ihan turhaa. Sitä samaa paasaamista kuinka muka syön liian niposasti, ja leipää liian vähän. Mähän syön kun valas. Pikemminkin norsu. Olen norsu eikä se eukko näe sitä. Hänestä minun pitäisi olla sinut itseni kanssa, kaikesta huolimatta. Mutta entä jos en pysty olemaan? Entä jos en pysty hyväksymään ylipainoani?
Turhauttaa. Turhauttaa niin paljon. Haluaisin olla kuin tyttöystäväni, sinut itseni kanssa, mutta en pysty. Vaaka kummittelee kokoajan mielessä, ja se 102kg mikä sieltä jysähti eilen vasten kasvoja. Mun on pakko alkaa laihduttaa. en kestä pursuavaa olemustani. Se on liikaa minulle. Liikaa !
Laihuus ja sen tuoma ilo pyörii jatkuvasti mielessä, kalorit pyörii. Tulen hulluksi niistä. Mutta tiedän että minun pitäisi vähentää syömistäni. Terveellä tavalla. Vaikka ravitsemusmamma muuta sanookiin. Alan syömään sen 1200kcal. Joka päivä. Kaksi palaa leipää joka päivä. En mussuta herkkuja enään. Kerran viikossa max. En tee tästä itselleni pakkomiellettä, vaan yritän rennosti pudottaa painoa. Nimittäin tämä painon määrä saa minut hulluksi, en kestä itseäni tän kokoisena. Tähtään siihen että painan jouluna 85kg. Se olisi oiva tavoite. Haluan olla muodokas, mutta en läski. En läski. Läskeys on pahasta. En halua läskiä. Läski tappaa minut vielä jos en tee mitään....
~
Sain tänää kaupasta ihka ekat korkokengät. Ihanat kertakaikkiaan. Rakastuin niihin heti kun äiti näytti niitä. Ihanat.
Samoin hiukset tuli leikkautettua. Niistä tuli lyhyet ja pörröt, vähän erinlaisemmat mistä kerroin. :)