You never know dear,How much I love you.

Nyt on Rontti haudattu kodin läheiseen metsään. Puhelin hänelle mielessäni kaikkia päivän tapahtumia ja kuinka minulla on häntä ikävä. Olihan Rontti jo melkein kaksi vuotta. Vanha herra. Hän oli todella kipeä varmaankin. Hänellä oli hännässä kasvain. Joten epäilen että hänellä oli sisälläkin kasvaimia, koska hän oli vuotanut verta yks päivä. Mutta niin rakas. Tuo kuva on viime kesältä. Minä ja Rontti. Vielä eilen íllalla hän oli pirteä ja reipas. Miten saatoinkaan nukkua yöllä. Kun hän kuoli. Minun olisi pitänyt olla hänen kanssaan. Saatanan minä. Ja minä vain nukuin. Itkettää. Vihaan itseäni.

I miss you my little dear. <3

~

Tämä päivä on kulunut itkiessä, kaikki mikä muistuttaa Rontista saa minut purskahtamaan itkuun. Miten minä ikinä selviän hänen menetyksestään. En mitenkään. Halun lähteä Rontin perässä taivaaseen, olla paremmissa oloissa. Mutta en voi lähteä. Minulla on vielä Rääpäle ja kissa Rölli. Heitä en voi jättää. Rääpäleen kohtalo sinetöidään kuukausien sisällä. En voi pitää häntä yksin, rotta kun on laumaeläin. Sitä en tee Rääpäleelle. Hän vain kököttää häkissä pahvilaatikossaan. Sydäntä raastaa. Minuunkin sattuu. Mutta miten voisin päästää Rääpäleenkin menemään? En mitenkään. Tunnen itseni murhaajaksi jos vien hänet viimeiselle piikille. Minähän tapan toisen. Kuukaudet nyt kertoo mitä teen. Ei se ole tämän päivän ratkaisu.

Onneksi ei ole.

~

Onneksi huomenna on vapaapäivä vielä. En kestäisi mennä töihin. Se olisi minulle liikaa. Huomenna etsin kimpun kukkasia jostain ja vien ne Rontin haudalle.

~

Turvallista loppumatkaa rakas Rontti!