What if there's no sun shining after the rain?

Terapeutti totesi kun kävin siellä tänään että hän ei uskonut ottavansa enään ainuttakaan

syömishäiriöistä hänen vastaanotolleensa, hei hetkinen. En minä ole syömishäiriöinen,

en sitten lainkaan. Kuinka MINÄ voisin olla syömishäiriöinen. Hah. Ihan naurattaa.

Sormia paleltaa, nautin siitä tunteesti, ehkä liikaakin. Terapeutti kysyi minulta

"mikä saa noin kauniin naisen nälkiinnyttämään itseäänsä?" Hymyilin vaisusti.

En osannut antaa hänelle siihen vastausta. Ehkä elämä itsessäänsä aiheuttaa sen.

Ja en tunne itseäni kauniiksi, en ole varmaan koskaan tuntenutkaan.

h

Olemme äidin kanssa väleissä jälleen, eilen hän sitten alkoi huomioimaan minuakin.

Olen ihan pyörällä päästäni. Mistä moinen muutos? En tiedä.

h

Eka työpäivä oli ihan _kauhea_ istua jökötin paikoillani, tai keräsin villaa lattialta.

Nielin itkua etten purskahda itkemään kesken kaiken. Vielä kuukausi edessä.

Tuskastuttavaa. Miten minä jaksan? Eläimet oli ihania, ainuita jotka hyväksyivät minut.

Tuntui kun kaikki olisivat pitäneet minua aivan tyhmänä idioottina joka ei tajua mistään

mitään. Surullista. En halua sinne paikkaan enään takaisin. Mutta pakko mennä.

Huominen on onneksi vapaata, keskiviikkona sitten taas. Itkettää.

h
What if there's no sun shining after the rain?
What if there's no laughter to conquer the pain?
I don't wanna crawl in this silent despair
But if it all ends, how could it be fair?
How could it be fair?

å

Oksensin syömäni salaatit pois, en voi syödä. paino putos samantien 200g.

Hyvä hyvä.