5.5.2010

Päivä lähtenyt käyntiin huonosti.
Olen todella väsynyt. Olen nukkunut koko aamupäivän, mutta ahdistukseltani
olen heräillyt vähän väliä itkemään. En tiedä kykenenkö menemään lääkärin luokse,
äiti on ihan varmana niin pettynyt minuun kun olla ja voi. Mutta ei voi mitään.
En jaksa.
Varaudun henkisesti jo siihen että joudun tappelemaan lääkärini kanssa osastolle menosta.
Mutta kuule rakas lääkäri, en ole menossa minnekkään osastolle, en nyt, en huomenna, enkä ensi viikolla. Piste.

2 kommenttia:

  1. Entä jos osastosta olisi sulle oikeasti apua? Haluaisin mielenkiinnosta tietää, miksi sä vastustat osastoa niin paljon?

    En lähtenyt, enkä taida lähteä ihan lähiaikoina vaikka kuinka tekisi mieli. Mun pitää taistella. Koita jaksaa, ihana.

    Voimia<3

    VastaaPoista
  2. Jos olet noin vastahankainen, voi edessä olla pakkohoito. Silloin sinut raahataan osastolle väkisin. Minä olen ollut pakkohoidossa, ja voin sanoa, ettet todellakaan halua sitä.

    VastaaPoista