Näen miltein sen, unelman josta unelmoin, mutta Pääni sisällä on ääni sanomassa, et ikinä saavuta sitä. Jokainen askel jonka otan, jokainen liike jonka teen tuntuu Kadotukselta ilman päämäärää. Uskoni horjuu mutta minun täytyy jatkaa yrittämistä, täytyy pitää pää ylhäällä.

~

Huomenna vapaapäivä. Ihanaa. Olen vapaa taas hetken työn tuskasta.

Tänään sain putsailla pieneläinten häkkejä. vähän kerkesin rapsuttelemaan deguja.

Miten ihania ne olivatkaan, tulivat heti vastaan ja antoivat silitellä.

Edes jollekkin olen tärkeä.

~

Tämä on taas niitä päiviä kuin voisi heittää hyvästit terveyden tavoittelulle. Mutta minähän en heitä. Minä taistelen. Kaikin voimin. Haluan edelleenkin olla terve, vaikka mieli väittääkin muuta. En vaan saa antaa taas periksi.

Ahmin äsken ruokaa sisuksiini. Ahmiminen on yksi asia josta haluan eroon mahd. nopeasti. Se nimittäin tekee olosta todella väsyneen ja turhautuneen. Olen niin turhautunut siihen että en hallitse itseäni. Että ahmimisen tunne on vahvempi. Niin se on nyttenkin. Mutta haluan taistella sitä vastaan. Haluan näyttää niille että minähän nousen. Nousen tästä kaivosta. Kiipeän sileätä seinää pitkin. Nousen ja välillä valun. Mutta periksi en anna. En koskaan enään.

~

Ei minusta ole korjaamaan vanhoja ystävyyssuhteita. Se vaatisi niin paljon. Ja kyse on osastokavereista. Joilla on edelleenkin syömishäiriöitä,masennusta,ahdistusta. Ja tiedän että puheemme olisi pelkästään sitä. En tiedä haluanko edes tavata heitä. En ole varma. Haluan antaa meinneiden olla ja keskittyä tulevaan, pitää ne ystävät lähellä jotka ovat kestäneet minua vaikeina aikoina. Ne on jotain todella suurta ja arvokasta..

~

Ihmiset sanoo että olen pirteempi. Mutta sisältä olen yhä se sama pelokas tyttö joka pelkää elämää kuollakseen. Tämä tyttö haluaa tuntea vapauden. Ilman sitä en tunne mitään.

Ahdistus on läsnä jokapäiväisessä elämässäni. En saa sitä kuriin millään.

Elämä on yhtä ylä-ja alamäkeä. Ei tasaista tienpätkää missään suunnalla. Ja sekös se ahdistaa vielä lisää.