En osaa lopettaa tätä karuselliä. Eikä kukaan lopeta sitä.En osaa kääntyä poiskaan enään. Olen vanki peilin maailmassa.
Kauneudesta on tullut pakkomielle minulle. En osaa vain lopettaa.
Kaikki on mustaa. Mieli on musta. Eilen vielä kaikki oli kohtalaisesti, nytten tuntuu että kaikki kaatuu niskaan. Että mikään ei kestä. Itkettää.
Kaikki on mustaa. Mieli on musta. Eilen vielä kaikki oli kohtalaisesti, nytten tuntuu että kaikki kaatuu niskaan. Että mikään ei kestä. Itkettää.
~
En lopeta tätä. En pysty palaamaan entiseen. Olen harrastanut tätä monta vuotta. Olen pitkään halunnut olla kaunis, jopa täydellinen. Tiedän että kukaan ei ole täydellinen, minä tiedän sen, mutta silti. Mutta en tunne itseäni kauniiksi, en osaa tuntea sitä. Ja uskon vakaasti siihen että laihana olen onnellinen ja kaunis.
~
Itkettää. Vihaan kehoani, vihaan sitä niin paljon. Se ihan oksettaa minua. Nämä makkarat.
Nämä kaikki makkarat ja ihraisuus oksettaa minua. Haluan kuolla pois tästä kehosta. En kestä tätä kehoa. En kestä. Auttakaa minua. Suojelkaa minua itseltäni. En osaa tehdä sitä itse. Pelottaa. Kärsin niin paljon. Niin paljon. Haluan kuolla. Kuolla niin paljon.
~
Mun sydän on kova, tuntuu siltä ainakin. En meinaa haluta tutustua uusiin ihmisiin. Kouluun meno ahdistaa. Joudun olemaan sosiaalinen. En halua. En jaksa. En halua. Haluan olla yksin. Omassa sairaan kauniissa maailmassani. Mutta ei sitä sallita. Eristäytyisin koko maailmasta muuten. En halua sitä, mutta en halua olla ihmistenkään kanssa. Pelkään heitä liikaa. Minulla on kuori, joka suojaa minua. Pelkään päästää kuoren sisälle ketään. Ettei minuun vaan sattuisi.
Haluan vain olla turvassa.
Minäkin haluisin olla yksin, mutta en sitten ehkä haluisikaan. Tämä on outoa...
VastaaPoistaHalei♥
Tiedän, miltä tuntuu kun ei halua päästää ketään lähelleen kun pelkää heidän satuttavan ennemmin tai myöhemmin. Älä kuitenkaan eristäydy. Siitä ei oikeasti seuraa mitään hyvää. Nimimerkki kokemusta on.
VastaaPoistaVoimahaleja. Olet tärkeä ♥
Ehkä he eivät välitä, kun eivät tiedä?
VastaaPoistaItselläni oli vaikeimpina aikoina mahdotonta päästää ketään lähelleni, kertoa pahasta olostani ja siitä, mitä käyn läpi. Miten koen olevani riittämätön, hyödytön ja turha.
Luulin, ettei kukaan välittänyt. Luulin, ettei ketään kiinnostanut.
Lopulta sain sanotuksi, että en ole ihan kunnossa...
...ja sen jälkeen on löytynyt paljon ihmisiä, jotka ovat tukena ja välittävät.
Ja eivätkö nämä ihmiset, jotka kommentoivat tekstejäsi, merkitse sinulle mitään?
Eivätkö he ole ketään?
voi jessus tiedän niin hyvin miltä susta tuntuu.kaikki jotka sanoo että muuttuminen on helppoa ovat väärässä.kestää niin helvetin kauan muuttua siitä mikä on.aluksi voi olla iloinen mieli ja ajatella: "mä pystyn tähän" ja sitten huomenna kun herää: "Ei, en pystykään"
VastaaPoistatiedän ton tunteen niin hyvin, olen erillaisessa karusellissa kuin sä mutta samalla tavalla se pyörii ja tuntuu etten pääse pois.ehkä sun pitäisi jutella jonkun kanssa tosta asiasta.on nyt jo hienoa että kerrot meille että kaipaat apua ja me kaikki yritetään sua varmasti auttaa parhaamme mukaan :)
jos peilin katsominen tulee liian raskaaksi ja pakkomielteiseksi, riko se.voimia sulle rakas *halaus*