Olen todella surullinen, huomasin että rottani hännässä on patti, todennäköisesti

kasvain. Itkettää ihan kauheasti. Ne oli syy miksi taistelin aikoinaan itseni sairaalasta kotia.

Ja jos nyt ne menetän, niin en tiedä miten ihmeessä kestän sen kun en kestä normaaliakaan elämää. Jaksa rakas pieni rotta vauvani.

k

Eilen illalla tekstailin terapeuttini kanssa, hän kysyi että voisinko mennä päivystykseen, olin ihan lamaantua kauhusta, osastollekko mun pitäis mennä? Ei tule kuuloonkaan. Inhoan niitä hoitajia, ne on ilkeitä. Ihan oikeasti. En kestäisi niitä, mutta toisaaltaan en kestä tätä oloakaan. Mutta ei osastolle, en kestäisi sitä.

k

Olen romahtamis pisteessä, en kestä tätä elämää enään kauaa. En kestä.

Tuntuu kun kaikki kaatuisi niskaa ja kaikki katsoo sitä vain sivusta. Ystäväni on ainut joka teki jotain. Kaikki muut vain seuraa miten minun käy, miksei kukaan auta minua? Miksei kukaan tee mitään? En kestä enään kauaa.

Tehkää jotain, minä pyydän. Pyydän.