Olen niin eksynyt tunteideni kanssa. Olen niin vihainen mutta samalla kiitollinen ystävälleni.

Näin tarkemmin ajatellen. Ymmärrän jotenkin miksi hän ilmoitti äidilleni, mutta se että hän antoi blogini osoitteen hänelle, niin se oli suuri pettymys häntä kohtaan. Mutta ymmärrän kyllä, ehkä liiankin hyvin häntä. Vaatii suunnatonta rohkeutta ilmoittaa äidilleni asiasta. Toisaaltaan olen pettynyt äitiin, miksi hän ei sanonut minulle että on todella huolissani minusta. Tiedän että hän on, ja sanoi hän sen, mutta niin kevyesti. Hän ei tajua että teen itselleni kohta jotakin kun en kestä tätä enään.

Tunnen itseni kauhean huonoksi ystäväksi kun raivosin S:lle siitä kun hän oli ottanut äitiini yhteyttä. Olen vain niin pettynyt. Niin pettynyt. Minun luottamus on petetty niin usein, että en kestä sitä että joku kähmii asioita selkäni takana, se on minulle liikaa. Rakastan S todella paljon, hän on rakas ystävä, mutta kumminkin meidän ystävyys koki suuren kolauksen tänään. Ja se että hän jakoi äidilleni blogini osoitteen on suuri pettymys minulle.

Epätoivo,tuska ja paha olo jyllää kokoajan päällä. Ne ei jätä hetkeksikään rauhaan. Ei ollenkaan. Jättäisivät edes hetkeksi jotta saisin hengittää, olla edes hetken vapaa. Mutta ei. En voi olla vapaa. En tämän tuskan ja pahan olon kanssa. Osaisimpa puhua äidilleni siitä että haluan kuolla, jos hän sitten osaisi auttaa minua, mutta en usko että kykenen puhumaan, se on liian raskasta. Liian vaikeata. Haluaisin kyllä puhua, jos hän sitten osaisi auttaa minua, mutta tuskin kukaan osaa auttaa minua. Ei kukaan saa sitä pahaa oloa revittyä minusta. Se vain on ja on. Ei vapauta otteestansa edes hetkeksikään..

Lääkäri ja terapeutti puhui minulle sairauslomasta, sieltä työpaikalta jonne pääsisin. Tuntuu että en jaksa edes mennä sinne, en jaksa. Lääkäri sanoi minulle että ihan luvallista olisi jäädä pois ja kerätä kotona voimia. Mutta en voi. Äidin mieliksi mun on pakko mennä sinne, en halua että vanhemmat saa sellaista käsitystä minusta että haluan vain jäädä märehtimään. Ei, en halua, mutta en aksais mitään työharjoitteluakaan tähän saumaan, mutta en kehtaa sanoa kenellekkään siitä että en jaksa..

Ei minun tarvitse enään kauaa jaksaa. Ei kauaa enään.