Jokainen sekuntti on oma taistelunsa. Taistelen kokoajan pysyäkseni hengissä, enkä edes tiedä miksi taistelen. En tiedä miksi en vaan anna olla, ehkä johtuneen siitä että minulla on vielä jonkin verran voimia, eikä pohja ole tullut niin nopeasti vielä vastaan.

Usein toivon että pääsisin takaisin menneeseen, entiseen, missä ei ollut ahdistusta ja kyyneleitä. Mutta sinne ei enään pääse. On opittava elämään tässä hetkessä,
jotenkin.
En tiedä miten.

Olen menettänyt haluni elää. Eläminen sattuu liikaa. Tekee kipeää..