Menin sinne terapiaan tänään. Terapeuttini lisäsi käyntejäni kahteen kertaan/viikko.
Lääkäri puhui pakkohoidosta, terapeutti oli sitä vastaan. Hyvä vain. Saan lisä aikaa itseni
tuhoamiselle, tänään en onnistunut, en kyennyt tiputtautumaan. En vain pystynyt.'
Kyyneleet valuivat koko matkan kun kävelin bussille, en saanut itseäni kokoon.
Edelleenkin hengitän täällä tuskaisessa maailmassa, edelleen olen vangittuna ja pakotettu
toistamaan samaa säveltä.
Älkää tulko sanomaan että haluan elää sisimmässäni,en halua,en kertakaikkiaan halua.
Olen niin sydäntä myöten täynnä tätä hemmetin paska elämää....
Sain juuri kuulla että yks parhaimmista ystävistäni on kertonut äidilleni kaiken mun olosta.
Ihan kaiken. Se petti mut. Petti! Se ei olis saanut puhua äidilleni mitään. Se petti mun luottamuksen. Ja siksi vihaan häntä. Älkää tulko sanomaan että hän välittää minusta.
Paskat hän välittää.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Mä uhmaan sua ja sanon et ystäväs välittää susta, ei halua menettää sua ja kai uskoo et sun äiti pystyis jotenki pelastaa sut viel. MUTTA, asiallahan on myös kääntöpuoli! Ymmärrän sua täysin. Se petti sut, se petetyksi tulemisen tunne on ihan kamala. Oot luottamuksella kertonu toiselle noinkin suuria juttuja, elämän suurimpia ja se menee kertomaan ne eteenpäin? Vaikeuttamaan sun elämää suuresti. Äiti huolstuu ja varmasti koittaa saada sut tajuamaan kuinka suuren virheen teet jos lähdet täältä näin aikaisin...
VastaaPoistaJotkut ihmiset on vaan kertakaikkiaan loppu, eivät jaksa enää elämää ja joka päivä on astetta tuskallisempi kuin edellinen. Jokainen sekuntti tuntuu kärsimykseltä, turhalta ja kuolema päästäisi kivuista. Kaikilla kun se ei ole itsestään selvää että henkinen kipu ei ole edes verrattavissa fyysiseen! Se on paljonpaljon paljon pahempi. :(( On kumminkin ehmisiä joihin aika ja ammattiapu auttavat, ja niitä joilla aika vain repii haavoja enemmin auki hetki hetkeltä :S
Mitä mä oikein selitän taas, äh. Oon ite vähän sekasin tällä hetkellä, ei ollut tarkotus tulla sekoilemaan tänne :(( Toivon vaan et tajuat mitä koitan selittää. En tue itsensä tappamista mut joskus ei vaan oo vaihtoehtoa. Toivon et sulla olis näkyvissä viel se pieni elämän riepu johon hypätä roikkumaan!
Tsemppiä<3