97,0kg !!Astuin aamulla vaa'alle ahdistuksen sekaisin tuntein.
Pelkäsin että olen lihonut. Mutta olinkin laihtunut 500g. En usko edelleenkään että olisin laihtunut niin paljon. Illalla kun käyn vaa'alla, niin se komeilee ihan saletisti enemmän.
Aamulla kun heräsin niin heti ensimmäinen tunne oli ahdistus. Ei olisi koskaan pitänyt herätä. Olisin voinut nukahtaa ikuiseen uneen, ja kuolla sitä kautta. Mutta tässä sitä ollaan ja hengitetään, laihdutetaan ja kärsitään joka päivä yhä enemmän ja enemmän..
En halua kärsiä, mutta kärsin silti, enkä pääse siitä irti, en vaikka kuinka yrittäisin repiä sitä pois minusta. Se on ja pysyy, vaikka kuinka haluan sen pois. Kokonaan pois. Vihaan kipua ja tuskaa. Mutta olen ansainnut sen, koska olen paha ja julma ihminen.
Nothing lasts forever
Minun elämäntehtäväni ehkä on laihtuminen ja kuoleminen. En jaksa uskoa parempaan huomiseen. Ja moni nyt ajattelee että tyttö, itse sitä olet siihen ajautunut, laihduttaminen on tämän olon sinulle tuonut, se on väärä vastaus, ei se ole laihduttamisen vika että voin huonosti. Se on minun oma vika, en osaa voida hyvinkään.
I just wanna scream
Haluan kadota pois tästä maailmasta, tämä maailma ei tarjoa mitään hyvää minulle. Enkä jaksa enään edes toivoa.
Joten pyydän, anna minun mennä...
Ikävä tosiasia on se, että laihduttaminen se sulle ton olon on tuonut. Hyväksyt sinä asiaa tai et.
VastaaPoista