Kuka sanoi että elämä on helppoa?

Päivät mulle menee ihan ohi, samalla tuntuu että ne valuu tuskastuttavan hitaasti. En kykene ajattelemaan muuta kun ruokaa, ja syömisen välttämistä. Se on ainut ajatustyö mihin kykenen tällähetkellä. On tärkeetä että ajattelen ruokaa usein, sillä se estää minua syömästä. Huominen, huominen on päivistäni helvetti. Huomenna me juhlimme pääsiäistä, kaikilla rasvapaskoilla. Ne irvistelee minulle ja nauraa. Päässä huutaa ääni joka sanoo minua heikoksi. Mutta niinhän minä olenkin. Heikko. En halua syödä ollenkaan. Haluan kuivettua enkeliksi. En nauti syömisestä. Inhoan sitä. Inhoan että ruoka nauraa minulle, pilkkaa ja irvistelee.

Kaverini sanoi että olen sairas. Mutta hän ei osannut antaa vastausta siihen että mikä sairaus minulla on, eli hän valehtelee minulle, ja sitä en siedä. Alkuunkaan.